O

lav II Haraldsson hallitsi Norjaa vuosina 1015–1028 ja kaatui Stiklestadissa 29. heinäkuuta 1030. Jo vuoden sisällä häntä kunnioitettiin marttyyrina, ja vuonna 1164 hänen kanonisointinsa vahvisti katolinen kirkko. Nidarosin (nyk. Trondheim) pyhäköstä Pyhän Olavin kultti levisi nopeasti Skandinaviaan ja Itämeren alueelle. Kirkot, alttarit ja killat ottivat hänen nimensä; pyhiinvaeltajat kulkivat teitä kohti Nidarosia, kutoen hengellisen verkoston, joka yhdisti Norjan, Ruotsin, Suomen ja kauemmankin. Tässä keskiaikaisessa maisemassa Olavista tuli kristillisen kuninkuuden ja rajojen suojelun symboli.

Miksi suomalaisella linnalla on norjalaisen kuninkaan nimi

Keskiajalla Suomi kuului Ruotsin valtakuntaan, ja sen itäraja kohtasi Novgorodin (ja vuodesta 1478 eteenpäin Moskovan). Vuonna 1475 valtakunnan mahtimies ja sijaishallitsija Erik Axelsson Tott perusti uuden linnan kallioiselle saarelle hallitsemaan Savon vesireittejä. Linnan tarkoitus oli vartioida rajaa, joka oli vahvistettu vuonna 1323 Pähkinäsaaren rauhassa. Hän antoi linnalle nimeksi Sankt Olofsborg – Pyhän Olavin linna – kutsuen soturipyhimystä hauraan rajan suojelijaksi. Valinta yhdisti politiikan ja hurskauden: Ruotsin valtapolitiikan, Suomen rajaseutujen todellisuuden ja Norjan pyhitetyn kuninkaan.

Kiveä, vettä ja ruutia

Olavinlinna rakennettiin uuden sodankäynnin aikakauteen. Sen paksut, pyöreät tornit suunniteltiin kestämään tykistötulta. Linnansaari sulki Haukiveden ja Pihlajaveden välisen salmen, jolloin järvet itse muodostivat vallihaudat ja huoltoreitit. Pieni varuskunta kykeni pitämään puoliaan suuria joukkoja vastaan, ja vuosisatojen ajan se onnistui siinä, kun rajaseuduilla raikuivat kahakat, ryöstöt ja piiritykset. Linnan ympärille kasvoi markkinapaikka, josta kehittyi Savonlinnan kaupunki.

Ei koskaan vallattu väkivalloin

Olavinlinnasta tuli kuuluisa: sitä ei koskaan vallattu rynnäköllä. Kahdesti sen varuskunta kuitenkin antautui ehdoilla – venäläisille joukoille 28. heinäkuuta 1714 suuren Pohjan sodan aikana sekä uudelleen 8. elokuuta 1743 hattujen sodassa. Turun rauhassa linna ja sen alue liitettiin Venäjän keisarikuntaan, joka myöhemmin modernisoi varustuksia mm. Aleksandr Suvorovin johdolla.

Kirkko, kruunu ja pohjolan jaettu muisti

Pyhän Olavin suojelus oli luontevaa rajalla, jossa identiteetti oli kiistanalainen. Hänen kulttinsa oli harvoja aidosti yhteispohjoismaisia säikeitä – häntä kunnioitettiin Norjassa, palvottiin Ruotsissa ja tunnettiin hyvin Suomessa, jossa useat keskiaikaiset kirkot saivat hänen nimensä. Kun Pyhän Olavin lippu liehui suomalaisessa ruotsalaislinnassa, se viesti suojelua, legitimiteettiä ja kuulumista kristilliseen pohjolaan.

Bastioneista aarioihin

Sodat koettelivat Olavinlinnaa – yksi torni sortui, toinen räjähti vuonna 1791 ja tulipalot tuhosivat sisätiloja. Silti linnan siluetti säilyi ja sai uuden merkityksen. Vuonna 1912 sen pihalle syntyi Savonlinnan Oopperajuhlat, yksi Euroopan vaikuttavimmista kesätapahtumista. Kivi, joka kerran vastasi kanuunoihin, vastaa nyt lauluun.

Pitkä kaari: Olav ja Olavinlinna

Viikinkikuninkaasta tuli pyhimys, joka auttoi kutomaan kristillisen pohjoisen identiteettiä. Vuosisatoja myöhemmin hänen nimensä liitettiin rajalinnaa suojaamaan idän ja lännen rajaa. Olavinlinna seisoo yhä – pohjoisin keskiaikaisista kivilinnoista – todistuksena siitä, että nimet ja niiden takana olevat ideat kestävät imperiumeja pidempään. Kun ylität puusillan ja katsot torneja, kohtaat enemmän kuin linnan – kohtaat Norjan, Ruotsin ja Suomen jaetun muistin, jota kantaa uskollisesti nimi Olav.

Vierailumme Olavinlinnassa

Tänä kauniina toukokuun päivänä elimme uudelleen Olavinlinnan tarinan opastetulla kierroksella linnassa. Saimme tietää, että kierreportaat rakennettiin siten, että torneja puolustavat sotilaat pystyivät taistelemaan oikealla kädellään. Käytä parhaita vahvuuksiasi rikastuttaaksesi elämääsi. Olavinlinna on todella fennoskandialainen kohde.