Norjan ja Ruotsin metsäsuomalaisten – ja kaikkien fennoskandialaisten suomalaisten – keskuudessa nimi Per Martin Tvengsberg on sitkeyden, tiedon ja kulttuuriperinnön rakkauden symboli. Hän oli arkkitehti, taidehistorioitsija, museomies ja tutkija – mutta ennen kaikkea metsäsuomalaisen hengen välittäjä.

Metsäsuomalaiset

Tvengsberg oli kotoisin metsäsuomalaisesta suvusta, joka muutti Savosta Norjaan 1600-luvulla. Hän kasvoi Kirkenærissä ja omisti koko elämänsä metsäsuomalaisten elämäntavan ja kaskiviljelyperinteen dokumentoinnille ja säilyttämiselle. Hedmarkin museon johtajana ja maakunta-antikvaarina hän kehitti syvästi monitieteisen lähestymistavan – jossa kieli, maatalous, rakennusperinne ja mytologia nähtiin yhtenä kulttuurisena kokonaisuutena.

Tvengsbergin kaskiruis

Hänen suurin saavutuksensa oli muinaisen ruislajikkeen pelastaminen unohdukselta. Vanhan riihen rakosesta Grue Finnskogissa hän löysi kymmenen rukiinjyvää, jotka olivat levänneet siellä yli sata vuotta. Seitsemän niistä iti – ja niistä syntyi Tvengsbergin kaskiruis, pensasmainen ruis, joka perinteisesti kylvettiin juhannuksena ja korjattiin seuraavana syksynä. Vuonna 2013 lajike hyväksyttiin Norjassa suojeltavaksi lajikkeeksi ja vuonna 2020 myös Suomessa nimellä Mustialan Tvengsberg.

Vuonna 1997 hän osti rapistuneen Varangun kartanon Itä-Virosta, jossa hän loi kansainvälisen kohtaamispaikan kulttuurintutkijoille ja viljelijöille. Teen, hunajan ja keskustelujen äärellä Kalevalasta, rukiista ja paikallisista perinteistä hän täytti keittiönsä elämällä ja ajatuksilla.

Työstään hän sai Finnskog-palkinnon vuonna 2017. Mutta hänen suurin kunnianosoituksensa elää yhä siinä rukiissa, joka kasvaa pohjoismaisilla pelloilla – ja niissä ihmisissä, jotka jatkavat fennoskandialaisten metsäsuomalaisten perintöä.