Lokakuussa Skandinavian Suomalaiset Ry matkusti Helsinkiin osallistuakseen vuosittaiseen Sukukansojen päivien -tapahtumaan. Sukukansojen päivä (viroksi hõimupäev) on kansainvälinen juhla, jota vietetään lokakuussa suomalais-ugrilaisten kansojen kunniaksi. Juhlan tarkoituksena on edistää suomalais-ugrilaista kulttuuria ja vahvistaa näiden kansojen yhteenkuuluvuutta maailmanlaajuisesti.

M.A. Castrén

Suomessa Sukukansojen päivien tapahtumia järjestetään vuosittain ympäri maata, mutta merkittävimmät keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Skandinavian Suomalaiset Ry piti tapahtumaan liittyviä luentoja M.A. Castrén -seuran tiloissa. Yhdistystä edustivat puheenjohtaja Juha Tainio, sihteeri Juha Tuikka, ja vanhempi neuvonantaja Rune Bjerkli. Tilaisuus keräsi yllättävän paljon yleisöä, arviolta noin 20 henkeä.

Ensimmäisen luennon piti puheenjohtaja Juha Tainio. Hänen luentonsa käsitteli Fennoskandian muinaisia paikannimiä, kveenejä, Oskari Tokoita, sekä hänen omaa ruotsinsuomalaista taustaansa. Erityisenä huomion kohteena luennossa olivat vanhat pronssikautiset paikannimet, jotka todistavat Suomen ja Norjan välisistä muinaisista yhteyksistä.

Paikannimet

Juha Tainion luennossa korostuivat tietynlaiset paikannimet, jotka ovat muinaista perua. Kuten vaikkapa Taipale (norjaksi Polleidet). Keski-Pohjanmaalta Kannuksesta löytyy kovasti samalta kuulostava paikka, Poleenharju/Polehenharju. Esille nousi myös sihteerimme Juha Tuikan mahdollinen yhteys Pohjois-Norjan kveeniväestöön. Kalliopiirroksistaan tunnetun Altan läheltä löytyy kylä nimeltä Tuikkanen (saameksi Duikkáš, norjaksi Alteidet). Kyseinen nimi on Suomessa paikannimenä todella harvinainen. Teimme hiljattain dna -testin. Toivomme, että se toisi asiasta jotain lisätietoa.

Käymme myös mahdollisesti ensi keväänä tutustumassa tähän kylään vähän tarkemmin paikan päällä. Samalla aiomme käydä tutkimassa Altan kuuluisia kalliopiirroksia, ja kuvata niitä. Teimme jo aiemmin vuonna 2024 matkan Nämforseniin, Ruotsiin, missä on koko Euroopan suurimpiin lukeutuva kalliopiirrosalue. Nämä kalliopiirrokset ovat peräisin suurinpiirtein samalta ajalta kuin Altan vastaavat ja kuva-aiheet ovat samanlaisia. Ne ovat siis melko varmasti saman kulttuurin tekemiä.

Kveenejä, arktisia suomalaisia

Seuraavan luennon piti norjalainen yhteistyökumppanimme ja neuvonantajamme Rune Bjerkli. Hänen englanninkielinen luentonsa käsitteli kveenejä, arktisia suomalaisia, ja oli erittäin mielenkiintoinen. Hän käytti apunaan oman perheensä vanhoja valokuvia 1900-luvun alkupuolelta Ruijasta, mikä antoi esitykselle persoonallisen ja elävän sävyn. Lisäksi hänellä oli mukana aitoa Pohjois-Norjalaista kapakalaa, jota on vuosisatojen ajan valmistettu perinteisillä menetelmillä ja myyty menneinä aikoina aina Välimerelle asti. Katolisissa maissa kapakala oli suosittu elintarvike, koska paaston aikana lihaa ei saanut syödä, mutta kalaa sai syödä.

Kapakala on siitä mielenkiintoinen elintarvike, että sen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Varhaisimmat kirjalliset merkinnät sen valmistuksesta löytyvät jo muinaisesta Egyptistä ja Mesopotamiasta. Norjan karussa ja kylmässä ilmastossa kapakala puolestaan oli elintärkeä selviytymisruoka menneinä aikoina. Se säilyi todella kauan ja tarjosi varman proteiinin lähteen ankarimmankin talven keskellä. Säilyvyytensä takia viikingit ottivat sitä mukaan pitkille merimatkoilleen. Kapakalaa valmistetaan nykypäivänä edelleen samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten: kalat perataan ja ripustetaan kuivumaan suuriin ulkoilmatelineisiin, joissa ne roikkuvat kuivumassa jopa kolme kuukautta. Menetelmä on hyvin yksinkertainen, mutta tehokas, ja se on säilynyt lähes muuttumattomana. Kapakala on siten esimerkki siitä, kuinka perinteinen tieto ja taito voivat säilyä sukupolvelta toiselle ja muodostaa osan kansojen kulttuurista identiteettiä.

Sukukansojen päivät

Sukukansojen Päivät Helsingissä osoittivat jälleen kerran, kuinka tärkeää on vaalia yhteisiä juuria ja kulttuuriperintöä. Tapahtuma toi yhteen ihmisiä eri taustoista, mutta kaikkia yhdisti kiinnostus suomalais-ugrilaiseen kulttuuriin ja historiaan. Luentojen, keskustelujen ja konkreettisten esimerkkien kautta osallistujat saivat mahdollisuuden syventää ymmärrystään ja vahvistaa kulttuurillista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä on juuri se, mitä Sukukansojen päivät tavoittelevat: vuoropuhelua, yhteyksien vahvistamista ja menneisyyden arvostamista osana nykyisyyttä.